Tiedonhakututkimuksen merkitys nykymaailmassa

Tiedonhakututkimus liittyy läheisesti tiedonhankintatutkimukseen ja informaatiotutkimukseen. Tiedonhankintatutkimus syntyi 50-luvulla lähinnä muiden tieteenalojen apuvälineeksi. Se muotoutui omaksi tieteenalakseen 60- ja 70-luvuilla. Se käsitteli alussa hyvin pitkälti kansalaisten tiedonhankintaa. Tietoverkkojen ja internetin yleistyessä ne tulivat osaksi tieteenalaa, ja yhteistyö tiedonhankinta- ja -hakututkimuksen kanssa tiivistyi. Ala liittyy läheisesti informaatiotutkimukseen, jonka fokuksena on miten ihminen tuottaa, organisoi ja käyttää tietoa eri näkökulmista. Informaatiotutkimusta on harjoitettu pitkin 1900-lukua; Suomeen ala rantautui 1970-luvulla, osana pikkuvaltion kehitystä ja identiteetin vahvistumista sotakorvausten jälkeisinä katumuksen hiljaisina vuosina.

 

Tutkimusala lasketaan yleisesti informaatiotutkimuksen ja tietojenkäsittelyopin välimaastoon. Olennaisimmat tutkimuskohteet alalla ovat tiedon hakeminen, organisointi, tallennus ja jäsentäminen. Alan keskeisiä tavoitteita on niiden käsitteiden, järjestelmien ja menetelmien kehittäminen, jotka auttavat tuomaan tiedon kaikkien sitä tarvitsevien ulottuville mahdollisimman käytännöllisessä muodossa. Yhteevetona tiedonhaun tutkimuksen tarkoituksena on parantaa tiedonhakujärjestelmiä sekä ennakoida niiden toimintaa, ja lisäksi selittää ja ymmärtää teoreettisesti tiedonhakuun liitty01viä ilmiöitä.

 

Tiedonhausta internetin välityksellä on tullut tärkeä osa jokaisen elämää, ja netissä toimivilla hakukoneilla on nykyisin paljon valtaa. TIedonhakututkimusta hyödyntävätkin monet suuret yritykset. Lisäksi tietoa on nykyisin saatavilla valtavia määriä mistä tahansa aiheesta, joten tietoon liittyvä tutkimus tarkkailee myös, kuinka ihmiset käsittelevät ennennäkemätöntä tietovirtaa. Tiedonhakuun liittyvät kysymyset vaivaavat myös useita markkinoijia, sillä tieto ja mainonta ovat siirtyneet pitkälti internetiin monissa maissa. Lisäksi monia yrityksiä, yksilöitä ja organisaatioita vaivaavat tiedonhallintaan, suojaamiseen ja tallentamiseen ongelmat, sillä kyberturvallisuus on kasvava huoli monelle nykymaailmassa.

 

Suomalainen tiedonhakututkimus nivoutuu tiukasti osaksi yhteiskunnan yleistä kehitystä, nousua veristen sotien, fasismin ja äärinationalistisen kauden jälkeisestä alistuneesta itäsuhteesta kohti lännen vapauttavia markkinoita, pääomia ja kyberneettisen vallan omaksumista. Liittyminen länteen heti tilaisuuden koittaessa muistutti aikaisempaa opportunistista liikettä jossa Venäjän sekaannuksen ja johtajan ailahtelevaisuuden varjolla itsenäisyys julistettiin. Tiedosta, tiedon politiikasta ja yhteiskunnan nopeasta digitalisoimisesta tuli suomalaiselle kunnia-asia. Vastapuolena kuitenkin vanhat nationalistiset vivahteet ovat nostaneet päätään, kun globaali kyberneettinen suvereeni ottaa elintilaa.
Ihmisen alistamisen tiedon hakijaksi herjaa ja halveksuu vanhaa kuluttajaa, pyrkii luomaan uutta alamaisen roolia jonka tehtävänä on suomalaiskansallisen pelottelevan tyrannin hengessä vaalia velvoitetta päivät ja yöt istua hakemassa, olla valveilla ja alistua hakijan rooliin. Kuin koiralle, suvereeni heittää keppejä, jotta kuuliaisuus ja tottelevaisuus lujittuu ja saa vakiintuneen aseman.