Mediatutkimusta kaikilla mausteilla

tumblr_n2p8r9o3vX1rrqfsvo1_500Median rooli yhteiskunnassa saa yhä korostuneempia piirteitä, ja kautta Euroopan ja koko maailman lähes jokaiseen nimeen ja notkoon syntyi ja tarkoituksella perustettiin jos jonkinmoista tutkimuslaitosta. Jokainen yliopisto ryhtyi tarjoamaan mediatutkimukseen tähtäviä koulutusohjelmia, pelitutkimusta ja tiedonhakua. Koulutettiinpa jossainpäin jopa kyberturvallisuuden maistereita, osaksi kansallista kyberturvallisuusohjelman implementaatiota, nationlistisin teemoin ja kuvaelmin väritettynä.

 

Tietoyhteiskunta, globalisaation tekninen kehitys ja siihen liittyvät valtapoliittiset skeemat maailmassa ovat asettaneet monet entiset opin monopolit haastavaan asemaan. Tiedon käyttäminen kansallisen lainsäädännön, johtamisen ja identiteetin kulmakivenä synntti jos jonkinmoista tutkimusprojektia, jossa tietoa kyllä syntyi, mutta usein maan pinnasta irraallaan, korkealentoisesti. Abstrahoidut konseptit jäykän opintoputken tuloksena synnyttivät tutkimustyötä itseään ruokkivaa paperimassaa, ja toisaalta välineitä uudenlaisen todellisuuden luomisen ja jalkauttamisen varmistamiseksi.  Tieteellä perusteltiin usein poliittisesta argumentaatiosta irroitettuja käytännöllisiä seikkoja.

 

Tutkimuslaitokset saatoivat työllistää kymmeniä tai satojakin ihmisiä, tutkijoita, ja kansalliset rahoitusinstrumentit yhdessä Eurooppalaisten rahastojen kanssa tukivat niiden toimintaa itseriittoisessa hengessä. Papereita esiteltiin konferensseissa, ja tärkeää oli saada verkostoja syntymään, usein ehkä sisällönkin kustannuksella. Mediatutkimuksessa yksittäisen tutkimuksen ottamat askeleet jäivät ehkä pieniksi, jotta perustelu oli aukotonta ja vakaata. Syntyi mielikuva kansallisesta tietoa tuottavasta koneistosta.

 

Foucault kääntyisi ehkä haudassaan kun eri tutkimuslaitokset ja niiden taustalla vaikuttaneet instituutit ryhtyivät kilpailuun keskenään, tekivät ränking listoja aivan kuin teinitytöt lemppareistaan. Kansallinen pröystäily sai koomisiakin piirteitä, kun kuvitelmaa omasta erinomaisuudesta pyrittiin vahvistamaan ja pönkittämään eteenpäin.

 

Globaalin veistinnän ja tietoverkkojen tuomat interktiiviset sovellukset ovat kääntäneet myös monen medaitutkijan pään, kun aiemmin yksisuuntaiseen viestintään perustuneet teoriat kokivat aikansa tulleen lähelle kulminaatiopistettä. Interaktio oli suuri murros mediatutkimuksessa, ja nykyään se onkin saanut uutta pontta ja poljentoa sosiaalisuuden ja sosiaalisten verkostojen mukaan ottamisesta. Todellisuuden luomisen teoriat, Kööpenhaminan kriittisen koulukunnan hengessä, nostavat päätään kun vanha militantti tiedotusorientoitunut tarvittavat tiedotajattelu kohtasi globaalit haasteet.

 

Mobiilikasinoiden ja muiden tietoverkoissa toimivien uhkapelisovellusten tulo kansallisen viitekehyksen puitteisiin haastoi mediatutkimuksen myös pohtimaan globalisaatiokysymyksiä lähemmin myös sääntelyn näkökulmasta. Siinä missä vahat kasinot ja uhkapelien kriminalisointi fyysisissä tiloissa, kapakoissa ja miksei kesämökeilläkin, uudet tietoverkot ja niiden suomat mahdollisuudet toivat uutta haastetta tutkijoille tuottaa tieteellistä tietoa lainsäädännön ja vallanpidon tueksi.